Yhden päivän tiukka matkaopas Lontooseen – part II, käyskentely

Camdenista ytimeen muutama mutka

Camdenin muonatäydennyksen jälkeen Lontoo-seikkailu oli oikeilla raiteilla jatkuakseen voitokkaana. Olimme ennen metroon hyppäämistä kävelleet London Eyen ohi vain todetaksemme, että 30€ liput ja 45 minuutin odotus eivät nälkäisille miehille sopineet. Halusimme kuitenkin nähdä Lontoon siluetin. Varmastihan kumpuilevasta englantilaisesta maastosta jokin korkea tähystelymäki löytyisi? Ja toden totta löytyi – vieläpä kätevästi Camdenin välittömästä läheisyydestä.

Primrose Hill ei korkeudessa aivan pärjää London Eyen 135 metrille. Mainittakoon kuitenkin, että 65 metriä korkea nyppylä on 10 metriä Etelä-Suomen jättiläistä, Sipoon 5500cm korkeaa Talma Skitä korkeampi. Näköala on vaikuttava ja hinta vain kenkien kuluminen + käytetyt kalorit. Primrose Hill on osa isohkoa puistoaluetta ja kiinnittyy eteläpuoleltaan Regent’s Parkiin. Eläinten ystäviä ilahduttanee, että puistoalueet kuhisevat liitokiekkojen ja pallojen perässä juoksevia koiria. Muuten keskellä Lontoon tapaista suurkaupunkia koiria näki lähinnä kodittomien kavereina. Mäen päältä avautuu upea näkymä erityisesti etelän suuntaan ja kaupunkiin avautuva panoraama sopii mainiosti esimerkiksi Facebookin kansikuvaksi.

Primrose Hillin huipulla; Wikipedian kuvaajan käydessä oli näemmä aurinkoista.

Halki puistojen.

Vihreä tuulahdus ja fanboy moment ruined

Primrose Hilliltä laskeuduimme Regent’s Parkiin, jonka sisällä on muun muassa eläintarha, teatteri ja yliopistorakennuksia. Massiivista viheraluetta käytettiin myös jalkapallon pelaamiseen. Kentillä kirmaavat kaljaliigapelaajat olivat tärkeä osa aitoa englantilaista kulttuuria. Kerran kentän poikki juoksi koira palloa tavoitellen, mutta koska koiran nopeus-, kiihtyvyys ja suunnanmuutosominaisuudet peittosivat vanhojen tähtien vastaavat attribuutit, peli jatkoi omilla verkkaisilla uomillaan. Puistojen läpi käyskentelyä voin suositella varauksetta kaikille saarivaltiossa vieraileville.

Regent’s Parkista päätimme ottaa suuntiman kohti kovaa ydintä. Kuin sattumalta kartalta lähintä metroasemaa vilkuillessa osui huomio sanapariin Baker Street. Vaatimattomampi versio Sherlock Holmesin nopeasta ja analyyttisesta tilannekuvan rakentamisesta käynnistyi välittömästi. Uusi Sherlock -entusiastina ja muutakin Sherlock-materiaalia kolunneena tämä tilaisuus oli ehdottomasti käytettävä. Vain muutaman korttelin päässä puistoalueista sijaitsee salapoliisien ykkösmiehen päämaja. Valitettavasti itse 221B Baker Street ei tarjonnut innostuneita tuntemuksia voimistavia elämyksiä. Sherlock Holmesin kotitalo on toki paikallaan ja ryhmä turisteja parveilee tavallisesti sen edustalla. Paikan päällä on kuitenkin vain perinteisessä poliisiasussa turistien kanssa poseeraava ovimies sekä museo ja lahjatavarakauppa. Vahanuket ja kiinalainen krääsä jäivät väliin ja sukelsimme maan uumeniin.

Pettymys.

Mitä Lontoosta kannattaa ostaa, vai kannattaako mitään?

Lontoo on pitkään ollut yksi eurooppalaisen muodin keskittymistä. Paikka on pyhiinvaelluskohde oman elämänsä keikareille, mutta kaikille löytyy jotakin. Erityisesti omaa mieltäni lämmitti se, että tietyt Suomen maaperälle fyysisesti rantautumattomat merkit pitävät Lontoossa kivijalkaputiikkejaan. Esimerkkinä voidaan mainita kasvavissa määrin suomalaistenkin vaatekaapeista löytyvä Uniqlo. Kun kauppaan pääsee rauhassa sovittelemaan, ei tarvitse enää metsästää eri whatsapp-ryhmissä tietyn kokoisia sovituskappaleita tai osallistua mittanauha kuponkinaan kokoarpajaisiin. 

Shoppailuintoa lievittämään on paikallaan varoituksen sananen. Ei ole lainkaan tavatonta, että varsinkin tuontitavaraan lätkäistään täsmälleen samat numeraalit sekä euron että punnan eteen. Valuuttakursseista perillä olevat lukijat tietävät, että vaikka punta ui syvissä vesissä verrattuna 2000-luvun huippunoteerauksiin, ei eurolla vieläkään saa kokonaista puntaa. Esimerkiksi Suitsupplyn Lazio Blue Plain -puku: 379€ ja 379£. Jos siis matkalta on pakko tuoda puku tuliaisina, päädyt maksamaan samasta tuotteesta Briteissä 428,18€ (20.2.2018 kurssi). Ehkä perinteistä johtuen sama ei kuitenkaan näytä pätevän brittituotteisiin, vaan niitä voi täältä saada varsin edukkaasti verrattuna muun Euroopan hintoihin. Mikäli kanttia ja itsehillintää riittää, voi hyödyntää ystäväni PV:n takkiostoksilla hyödyntämää niksiä. Hän kävi sovittamassa Barbouria Stockmannilla (vaihda tilalle vaikkapa Harrods), minkä jälkeen tilasi halvasta nettikaupasta.

Vaikka Lontoon keskusta ei ole varsinaisesti halpa paikka, valikoimat ja palvelu ovat kunnossa.