Top-tier mikrokatsauksia vaihto-opiskelun autuuteen

Oxford ja Cambridge yhdistyvät populaarikulttuurissa, mielikuvissa ja myös todellisuudessa huippukoulutukseen. PISA-tutkimuksissa Suomi näyttää tomerasti kaapin paikkaa, mutta korkea-asteella suomalaisista opinahjoista rankingiltaan paras Helsingin yliopistokin valahtaa top 100 -listan jälkipuoliskolle. Miksi? Lukukauden puolivälissä on oiva aika tehdä pseudotieteellinen omiin kokemuksiin perustuva analyysi englantilaisen ja suomalaisen yliopistojärjestelmän eroista. Mielikuvilla tykätään ratsastaa. Väitän, että vähintään 90% maailmanlaajuisesti Oxford-gearia käyttävästä porukasta ei ole koulua käynyt. Eikä se toki ole edellytyskään. On kuitenkin jännittävää miettiä, mitä ihminen haluaa viestiä hupparillaan, jos mitään kiinteitä siteitä kouluun ei ole? Kaadan itse nämä samaan mielikuvalaariin kuin laajaa kansansuosiota nauttivat printtiteepaidat "Malibu Surf Beach Bar Club Summer Since 1969". Englannissa on enemmän osallistavaa lähiopetusta . Ainakin suomalaisilla

Beast from the East iski Guildfordiin. Maista, kulttuureista ja kansallisuuksista on helppo muodostaa käsityksiä internetin välityksellä. Jotkin asiat näyttäytyvät kuitenkin vasta paikan päällä. Noin kuukauden oleskelun jälkeen kokosin viiden kohdan listan asioista, jotka ovat hämmästyttäneet ja herättäneet tuntemuksia. 1.      Takeitta baariin . Briteissä on ilmeisesti niin harvoin kunnon talvi, että paikalliset eivät osaa pukeutua täysin säänmukaisesti. Tämän ilmiön kohdalla tosin kyse on ehkä pikemminkin erikoisesti suuntautuneesta pihiydestä. Helmikuisena lauantai-iltana on saarivaltiossa todella kylmä: lämpötila korkeintaan muutama aste, tuuli puhaltaa tuhannen tarmolla ja ilma on kosteaa. Siitä huolimatta hilpeät ladit ja heidän Geordie Shore -kumppaninsa puikkelehtivat kohti pubeja ja yökerhoja t-paidoissa ja minimekoissa. Näky on käsittämätön ja Suomessa vieras. Olen ehkä onnistunut jäljittämään erikoisen käytöksen syyn joidenkin paikkojen tiukahkoon narikkapolitiikk