Miksi englantilaiset yliopistot pyyhkivät suomalaisilla vastinpareillaan campusten lattioita?

Oxford ja Cambridge yhdistyvät populaarikulttuurissa, mielikuvissa ja myös todellisuudessa huippukoulutukseen. PISA-tutkimuksissa Suomi näyttää tomerasti kaapin paikkaa, mutta korkea-asteella suomalaisista opinahjoista rankingiltaan paras Helsingin yliopistokin valahtaa top 100 -listan jälkipuoliskolle. Miksi? Lukukauden puolivälissä on oiva aika tehdä pseudotieteellinen omiin kokemuksiin perustuva analyysi englantilaisen ja suomalaisen yliopistojärjestelmän eroista.

Mielikuvilla tykätään ratsastaa. Väitän, että vähintään 90% maailmanlaajuisesti Oxford-gearia käyttävästä porukasta ei ole koulua käynyt. Eikä se toki ole edellytyskään. On kuitenkin jännittävää miettiä, mitä ihminen haluaa viestiä hupparillaan, jos mitään kiinteitä siteitä kouluun ei ole? Kaadan itse nämä samaan mielikuvalaariin kuin laajaa kansansuosiota nauttivat printtiteepaidat "Malibu Surf Beach Bar Club Summer Since 1969".

Englannissa on enemmän osallistavaa lähiopetusta. Ainakin suomalaisilla oikeustieteen opiskelijoilla on havaittavissa kognitiivista dissonanssia lähiopetuksen suhteen. Toisaalta he haluavat laadukasta ja osallistavaa opetusta, mutta toisaalta he hinkuvat myös mahdollisimman suurta määrää joustoa, jotta voivat opiskelujen ohella esimerkiksi hankkia arvokasta oman alan työkokemusta. Faktat tiskiin: Englannissa ei käydä kolmea päivää viikossa töissä. Ei ole mahdollista. Massaluentojen lisäksi on ”tutoriaaleja”, joissa edeltävän luennon aihepiiristä keskustellaan tuutorin johdolla, pidetään esitelmiä ja haastetaan omaa ajattelua. Hyvin valmistautuneena tutoriaaleista on rutkasti hyötyä ja asiat jäävät tenttiä edeltävää raivottamista paljon paremmin mieleen.

Englannissa kirjoitetaan enemmän. Suomessa voi päästä kandityöhön asti käyttämättä yhtäkään alaviitettä. Täällä akateemisen kirjoittamisen pirulainen tuodaan opiskelijoiden naamalle alkaen päivästä yksi. Kirjoittaminen on työlästä ja opiskelijan näkökulmasta inhaa, mutta se pakottaa jäsentämään ideoita päässä julkaisukelpoiseen muotoon. Yliopistosta valmistutaan pääosin asiantuntijatehtäviin, jossa kirjoittaminen on vähän kuin sudin heiluttamista maalarin ammatissa – pakko onnistua ja hyvin. Olen kirjoittanut täällä tähän mennessä kahdessa kuukaudessa tieteellistä tekstiä lähes saman verran kuin Suomessa neljässä ja puolessa vuodessa (!). Tähän ei nyt lasketa tenttivastauksia, oppimispäiväkirjoja ja sen sellaisia, joilla eittämättä on myös paikkansa oppimisen kirjossa.

Omahyväiset englantilaiset puhuvat, kirjoittavat ja tutkivat maailman valtakielellä. Suomessa tehtävää suomenkielistä (Suomen) perintöoikeuden tutkimusta on hankala listata vasten kansainvälisiä vastinpareja eikä se nosta rankingeja. Englantilaisten tekemä tutkimus on luonnollisesti valmiiksi englanniksi. Englantilaisilla on vanhana suurvaltana vahva jalansija esimerkiksi kansainvälisen kaupan sääntelyssä. Olen aihepiirin kurssilla täällä ja tuntemalla englantilaisen järjestelmän tuntee pitkälti koko maailman järjestelmän. Suomessakin aihepiiriä voi opiskella, mutta arvaatko, kummassa maassa se tunnetaan paremmin? Kielikysymys on valitettavan keskeinen tekijä myös kansainvälisten opiskelijoiden houkuttelemisessa – Suomessa ei ole lukumäärällisesti tarpeeksi laadukkaita englanninkielisiä koulutusohjelmia.

Englannissa opiskelija on asiakas, Suomessa hallintoalamainen. Esimerkiksi University of Surreyn tuloista puolet tulee opiskelijoiden lukukausimaksuista ja vajaa 10 prosenttia opiskelija-asuntoloista. Turussa osimoilleen vastaava potti (63% tuloista) tulee suoraan valtiolta. Suomessa jos tulee peruutuksia tai muutoksia vaikkapa luentoaikatauluihin, niin se on voi voi: nauttikaa vapaapäivästä ja törmätkää tentissä juuri aihepiiriä koskevaan kysymykseen. Englannissa tulee nälkävuoden mittainen pahoittelu, luennolle etsitään tarmolla uusi paikka ja aiheesta ei kysytä, jos vaikka joku ei muuttuneiden aikataulujen takia päässyt paikalle. Liekö perienglantilaista kohteliaisuutta vai rahoituspohjasta johtuvaa. En tiedä.

Olen vaihto-opiskelemassa University of Surreyssä Turun yliopistosta. University of Surrey sijaitsee hieman Lontoosta lounaaseen, Guildford nimisessä kaupungissa. Kooltaan se on hieman Turun yliopistoa pienempi – 16 000 vs 20 000 opiskelijaa. Suomalaisessa järjestelmässä on myös monia puolia, joilla se vastaavasti moppaa englantilaisilla parkettia.